tiistai 3. helmikuuta 2009

Suojassa temppelin raunion

Siem Reap & Angkor, Kambodza, 2.-6.1.2009

Kun taksi kurvasi Siem Reapissa meidän hotellin pihaan, olimme varmoja, että meidät on viety väärään paikkaan. Ihme kyllä hotellista löytyi meidän varaustiedot, ja saimme maksaa siitä sovitut 8€/yö/naama, vaikka respan seinällä halvimman huoneen hinnaksi mainittiin 80 USD per yö. Kahdeksalla eurolla sai sitten ihan kivasti palveluita: buffetaamiaisen, uima-altaan lepotuoleineen, hemoison huoneen jossa kaikki tiptop kylpyammeesta puukalusteisiin. Ehdotan samanlaista hintatasoa myös vaikka New Yorkiin. Kyllä meille sitten aamupala maistuikin ja altaallakin viihdyttiin enemmän tai vähemmän aikaa päivittäin, kun sellainen kerran oli tarjolla ja tuo rusketus oli vähän retuperällä (on se kumma, ettei kolmenkympin suojakertoimen alla päivety).
Toisena päivänä yritimme edes aktivoitua ja vuokrasimme pyörät (1€ koko päivä, vararikkoon jouduimme) ja lähdimme kiertämään Siem Reapin kaupunkia ympäröivää maaseutua. Käytiin kiipeämässä yhdelle mäelle, jonka päällä olisi ollut joku temppeli mutta jota meitä ei päästetty katsomaan kun meillä ei ollut lippua. Yritimme löytää myös Tonle Sap -järvelle, mutta ei löytynyt eivätkä paikalliset ymmärtäneet edes omaa kieltään (järven nimeä siis) kun yritimme kysyä neuvoa. Pyöräiltiin vain muutama tunti, koska kuumuus kivasti hyydytti, mutta oli kivaa nähdä vilaus kambodzalaista maaseutua (kiva kontrasti kaupungin keskustan paljon kehittyneemmälle turistiryppäälle).
Urheilun jälkeen löhöilimme tyytyväisenä uima-altaalla loput valoisasta ajasta. Illalla emme yllättäen tehneet yhtään mitään, lusmusimme vain. Epähuomiossa hengasimme koko illan ovi auki, kun olimme unohtaneet laittaa sen kiinni emmekä laiskoina jaksaneet selvittää, mistä (oven auki jättämisen synnyttämä) varoituspiipitys johtuu. Kaikki meidät tuntevat ovat varmaan todella yllättyneitä...
Kolmantena päivänä kävimme kiertämässä Angkorin temppeleitä, joilla muun muassa Tomb Raider -elokuvat on kuvattu. Onneksi mulla olikin Angelina Jolie oppaana, tai ainakin sen kaksoisolento (lähde: joku random filpparimies). Temppelit olivat kyllä tosi hienoja, ihan kuin Viidakkokirjasta pöllittyjä (ovatkohan mahtaneet olla piirretylle esikuvana). Suurin osa niistä on rakennettu 1200-luvulta - olisi aika outoa, jos mäkin onnistuisin jättämään jälkeeni jotain yhtä pysyvää. Oli ihanaa päästä taas vähän liikkumaan, kun löhöilyn jälkeen on saanut pyöräillä, uida ja vesijumppailla. Oli löysä olo kun ei ollut päässyt salille pitkään aikaan, eikä kuumuudessa ollut jaksanut juosta. Aika urheilua oli kyllä temppeleillä kiipeilykin, kun jotkut olivat niin jyrkkiä että joutui käyttämään käsiäkin apuna kavutessa.
Huomasi kyllä, että olimme hiljattain olleet vähän kummallisissa maissa, kun Filppareiden ja Vietnamin jälkeen olimme innoissamme kuin lapset lelukaupassa, kun pääsimme ihan oikeaan supermarkettiin! Kylmätuotteita, vaihtoehtoja, vau! Tropiikissa oli kyllä ihana vetää tuoreita hedelmiä, ja pirtelöitäkin meni enemmän kuin vyötärölinja sallisi.
Törmäsimme kadulla itkevään italialaisnaiseen, joka väitti olevansa yksin ja selitti koko elämäntarinansa ja masennuksestaan ja mielenterveysongelmistaan ja halusi tulla meidän kanssa illalliselle. Törmäsimme sitten kuitenkin keskustaan päin kävellessämme muihin italiaanoihin, jotka tunsivat tämän naisen, ja hän jäi näiden seuraan. Emme vieläkään tiedä, yrittikö se huijata meitä vai miksi tuli meille avautumaan. Olimme kyllä tyytyväisiä, kun pääsimme hänestä eroon, ei meinaan ollut kovin iloista seuraa.
Vietnamin pähkähullussa liikenteessä opimme lukemaan aasialaista liikennettä aika hyvin. Sen kaaoksen jälkeen Siem Reap tuntui rauhalliselta tuppukylältä. Äiti olisi saanut sydärin, jos olisi nähnyt miten me ylitimme aina kadun keskeltä risteystä ja puikkelehdimme liikkuvien moottoripyörien välistä.
Vikana iltana kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa, jossa rotta vilisteli jaloissa. Yllättävää, että vietin seuraavan yön voiden pahoin ja kärsin seuraavat kaksi viikkoa semiripulista. Näissä tunnelmissa oli ihan kivaa jatkaa matkaa eteenpäin.

Ei kommentteja: