”Wake up, wake up, immigration clearance” olivat ensimmäiset sanat, jotka kuulimme Singaporea lähestyessämme. Malesian rajatarkastussedät nousivat kiltisti junaan ja kiersivät vaunussa tarkistamassa passeja. Eipä ole multa ennen kyselty passia sängyssä! Singaporen viranomaiset eivät olleet yhtä huomaavaisia, vaan aamukuuden aikoihin meidät potkaistiin junasta ulos ja saimme kiertää tarkastushallin läpi näyttämässä passejamme. Mun passin lukijanauha ei jostain syystä edes toiminut, joten jouduin menemään tarkistajasedän kanssa jonnekin sivuhuoneeseen, jossa se teki jotain sille niin että se alkoi toimimaan. Toisessa jonossa seisseestä Inkasta saattoi näyttää hivenen huolestuttavalta, kun virkapukuinen herra saattelee mut pois jonosta ja ovesta ulos…
Pääsimme kuin pääsimmekin Singaporeen eikä jouduttu edes huume-epäillyiksi kuolemantuomioita odottamaan. Hostellinkin löysimme ja se oli ihan kiva: oleskeluhuone oli viihtyisä ja 16 hengen huone, jossa punkkasimme, oli itse asiassa öisin yllättävän hiljainen – ainakin minä nukuin kuin tukki.
Kävimme Aasian kansojen museossa tutustumassa Aasian eri maiden historiaan ja kansallisuuksiin. Oli tosi mielenkiintoinen käynti, jossa oli myös viihde-elementtejä: saimme pukeutua kiinalaisen oopperan asuihin.
VIRHE! ÄLKÄÄ KOETTAKO TÄTÄ KOTONA! Seuraavana päivänä Inka oli tekemässä mulle ranskanlettejä, kun hän huomasi, että mulla on päässä jotain roskia. Jotka liikkuu. TÄITÄ! Tuli sitten molemmille täishampoopesut, petivaatteet vaihtoon, heitettiin vaatteita ja harjat yms. pois ja Inka sai palkitsevan ja ihastuttavan tehtävän nyppiä täit ja niiden munat yksi kerrallaan mun päästä pois. Pääni puhdistui kyllä, mutta vielä pari päivää episodin jälkeen bongasimme huoneen tiskipöydällä kipittäviä kavereita. Reiluina tovereina emme toki kehdanneet kertoa muille ongelmistamme, ja ainoa toimituksen nähnyt huonekumppanimme ei kaljuna herrasmiehenä ollut kovin kiinnostunut. Mutta joo, varokaahan kinarihattuja jatkossa...
Kävimme myös Singaporen eläintarhassa, jossa ehdimme ennen sulkemisaikaa olla jopa tunnin, koska olimme "vähän" laiskoja puskemaan itsemme liikkeelle ja matkassakin kesti odotettua kauemmin. Pikakelauksella ehdimme kuitenkin käydä katsovassa kiinnostavimmat elukat, ja skippasimme suosiolle sellaiset, joita olemme jo nähneet (esim. norsut ja apinat). Siellä kyllä hihkuimme ja ihastelimme kuin pikku lapset, sillä olihan se aika jännää nähdä läheltä kaikkia niitä villieläimiä.
Kun päiväeläintarha meni kiinni, siirryimme naapuriin yösafarille, jossa sai kierrellä eläinten keskellä pimeässä. Siellä pääsi eläimistä ihan kosketusetäisyydelle, vaikka tokikaan niitä ei sopinut käpälöidä. Suurimman vaikutuksen muhun tekivät lepakot, jotka olivat läheltä katsottuna aika söpöjä!
Muuten emme Sinkkarissa saaneetkaan mitään sen kummempaa aikaiseksi. Kävimme hostellin ilmaisella kuntosalilla pariin otteeseen, shoppailimme ja vain lööbäsimme.
Päivää odotettua myöhemmin pääsimmekin sitten lähtemään kohti kotimaata. Lensimme ensin yölennolla Singaporesta Etelä-Koreaan, jossa torkuimme hiukan kentällä. Kirjautuessamme jatkolennolle Suomeen lentoemäntä sinnikkäästi tivasi, mistä Singaporen kaupungista olemme tulossa. Öö, se on kaupunkivaltio... Etelä-Koreasta lento lähti kohti Suomea, ja kymmenen tunnin lennon jälkeen saavuimmekin oman maamme kamaralle torstaina iltapäivällä. Lopulta blogini otsikko siis huijaa, sillä lennon peruuntumisen ansiosta vietinkin Aasian kamaralla/ilmatilassa 143 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti