Puiden latvassa keikkujat

Kuala Lumpur, Malesia, 6.-10.1.2009

Kuala Lumpurin lentokentälle saapuessamme meidät toivotti tervetulleeksi kaunis auringonlasku. Ensivaikutelma oli, että kaupunki on another big city. Tuntui kotoisalta, koska KL muistutti mua Honkkarista, ja oli mukavaa olla taas sivistyksen parissa.

Meidän hostelli oli aivan ihana. Henkilökunnan jäsenet olivat aidosti auttavaisia, ihania ihmisiä. Tarjolla oli ilmaisia hedelmiä ja leipää vuorokauden ympäri, ja oleskelutila oli viihtyisin, jonka olen koskaan nähnyt. Seurauksena tästä sitten hengasimme siellä kaikki se aika, kun ei jaksettu tehdä mitään kunnollista. Malesiassa huomasi aiempia kohteita vielä selvemmin, että jatkuva tien päällä oleminen ja vaihtaminen paikasta toiseen on aika kuluttavaa. Otimme siis melko rennosti ja kävimme katsomassa vain pari nähtävyyttä päivässä, ja muuten löhösimme sohvalla lukemassa ja katsomassa leffoja.

Kävimme katsomassa Kuala Lumpurin maamerkkejä Petronas-torneja, jotka näyttävät iltavalaistuksessa ihan joulukuusilta (Inka olisi halunnut kaataa ne). Käytiin shoppailemassa ja toivottiin, että Suomessakin olisi Topshop, kun siellä on niin kivoja farkkuja. Ostarin käytävällä oli joku sellainen Chanelin koju, missä järjestetään markkinointitempauksia – muuten ihan fiini, mutta siellä oli kalusteena sellainen samanlainen valkoinen sohvapöytä kuin mulla on kotona ja joka maksaa Ikeassa 10€. Quite fancy…

Kävimme myös Menaka Towerissa, jonka näköalat olivat hienot, mutta eivät aivan sisäänpääsymaksun arvoisat. Saimme kuitenkin rahalle vastinetta, sillä ihmisten hotellihuoneiden vakoileminen kiikareilla osoittautui ihan hulvattomaksi, ja osuttiinkin yhteen aika aktiiviseen huoneeseen.

Vierailimme myös metsäntutkimusinstituutissa, joka oli käytännössä pari hökkeliä ja sademetsää. Kävimme tekemässä lyhyen patikointiretken metsässä, ja siellä oli ihan hullu löyly! Jos joku hyttynen olisi uskaltautunut maistamaan mua, se olisi kirjaimellisesti hukkunut mun hikeen. Canopy walk sademetsän puiden latvoissa oli aika hieno, äiti ei kyllä olisi pystynyt korkeanpaikankammon takia tekemään sitä.

Metsäseikkailun jälkeen menimme tien varteen kyttäämään taksia (emme olleet halunneet maksaa kuskille sikahintaa siitä, että se odottaisi meitä), ja jonkun vartin jälkeen löydettiinkin sellainen, joka suostui vielä laittamaan mittarin päälle. Tällä pienellä vaivannäöllä ja riskinotolla säästimme 40€, ei huono. Menimme katsomaan Batu-luolia, joita katsomaan päästäkseen oli noustava useampi (272) porras. Olivat kyllä sen arvoisia, sen verran hienoja olivat. Ylhäällä oli matkamuistokoju, jossa soi mahdottoman hilpeä joikaus jostain kellosta, olisin niin halunnut äänittää sitä, mutta mulla ei ollut puhelinta mukana ja kameran muistikortti oli niin täynnä, ettei siihen mahtunut videoita. Höh! Luolaan nousevilla portailla oli myös rutosti apinoita, jotka näyttävät kuvissa viattomilta ja suloisilta, mutta todellisuudessa yrittivät pölliä mun repun heti kun käänsin niille selkäni.

Luolailun jälkeen onnistuimme näppärinä tyttöinä löytämään bussipysäkki eli katos, missä ei lukenut mitään bussiin viittaavaakaan, ja pääsimme jopa oikealla bussilla Kualiksen suuntaan. Emme tienneet, mihin tarkalleen bussi menee, mutta hyppäsimme ulos nähdessämme ikkunasta metropysäkin ja löysimmekin hyvin takaisin hostellille. Mua odotti puhelimessa tekstiviesti, että meidän lento Suomeen on peruttu, ja että päästään kotiin päivää myöhemmällä rennolla. Jahas, se siitä torstain koulupäivästä, onneksi ei kuitenkaan ollut mitään tärkeämpää ohjelmassa. Onneksi mulla oli Suomen liittymä käytössä, kun tosta ei tullut mitään muuta ilmoitusta esim. sähköpostiin tai mitään.

Tokavikana Malesian-päivänä matkasimme norsunsuojelukeskukseen tutustumaan maailman suurimpiin maaeläimiin. Oli ne kyllä aika isoja, ja oi niin söpöjä! Pääsimme ruokkimaan ja taputtelemaan elukoita, ratsastamaan isolla norsulla ja uimaan vauvanorsujen kanssa. Perus turistikamaa, mutta ei tuollaista kyllä joka päivä suomilikka koe.

Lauantaina kiertelimme eri etnisissä kaupunginosissa, mutta ei oikeastaan kohdattu mitään kovin hätkähdyttävää. Illalla oli aika lähteä yöjunalla kohti Singaporea. Olimme yrittäneet ostaa liput etukäteen netin kautta, mutta varaussysteemi ei ylläri ollut toiminut, joten pääsimme ostamaan piljetit vasta Malesiaan saavuttuamme. Näin ollen emme saaneet haluamaamme omaa hyttiä, mutta pääsimme kuitenkin kakkosluokan makuuvaunuun emmekä joutuneet viettämään yötä istuen.