Paluu kotiin

Niinhän siinä kävi, että 142+1 päivää kuluivat ja Aasian-reissuni oli ohi. Olen nyt ollut Suomessa vajaa kolme viikkoa ja käynyt läpi tunnetiloja laidasta laitaan, mikä on käsittääkseni pitkältä ulkomaanmatkalta palatessa hyvin tavallista. Olin valmis palaamaan Suomeen ja aluksi täällä olikin ihanaa, kun sai nähdä ystäviä ja muita ihmisiä taas. Tuntui tosi kummalliselta, kun kaikkialla ympärilläni puhuttiin suomea ja välillä hätkähtelinkin että ”kas tuolla on suomalaisia” ennen kuin tajusin, ettei se ehkä Suomessa ollessa ole kovin yllättävää. Vähitellen totun taas puhumaan äidinkieltäni. Paluu töihin sujui kivuttomasti ja kaverit ovat samanlaisia kuin ennenkin. Puotilassa odotti uusi, kiva kämppä, johon muutto hoitui parissa tunnissa.

Olenko minä sama kuin ennen? Toisissa asioissa koen muuttuneeni, toisessa pysyneeni melko samana.

• olen itsenäisempi
• uskon, että kaikki järjestyy, vaikka ennen olin pessimistisempi
• tiedän pystyväni vaikka mihin, jos vain yritän (ja muistan tämän suurimman osan ajasta)
• olen sosiaalisempi ja tarvitsen vähemmän omaa aikaa
• kynnys lähteä ulkomaille on madaltunut huomattavasti
• olen säästäväisempi turhissa asioissa (esim. shoppaan vähemmän), mutta käytän mielelläni rahaa mulle tärkeisiin asioihin, kuten matkusteluun
• huomaan, että Suomen tapa tehdä asiat ei ole se paras kaikissa asioissa
• huomaan kiinalaiset Suomessa paremmin kuin ennen, erotan jossain määrin ulkonäön perusteella etnisesti eri ryhmistä tulevia aasialaisia toisistaan
• puhun useammin vieraille
• mun fyysinen kunto on parantunut
• (varmaan tilapäisesti) mun hiukset ja iho rasvoittuu vähemmän
• olen innostunut opettelemaan ranskaa, vaikka ennen se kieli ei kiinnostanut mua yhtään
• mulla on vielä vähemmän motivaatiota koulua kohtaan kuin aiemmin
• …
  

Ihmiset ovat kauheasti kyselleet, että millaista siellä oli, kerro nyt jotain. No, kivaa. Kokemus oli niin pitkä ja laaja, että sitä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, kuvailla kattavasti, mutta lyhyesti. En ole katunut sekuntiakaan, että lähdin, ja kokemus oli hyvin opettavainen. Koin tunteita euforiasta masennuksen alhoon, tapasin upeita ihmisiä ja raivostuttavia urpoja, mulla oli sekä rutiineja että seikkailuja. Tein monia asioita, joita en olisi ikinä uskonut tekeväni, ja astuin monella tapaa mukavuusrajojeni ulkopuolelle. Aasia oli kaunis, ruma, hullu, kaoottinen, järjestelmällinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen. Jotkin asiat siellä ovat paremmin kuin täällä. Tykkäsin Aasiasta, mutta sain siitä myös vähäksi aikaa tarpeekseni, eikä mun tee mieli lähteä sinne takaisin nyt heti.

Olen pohtinut, mistä asioista matkustellessani pidin eniten ja mistä vähiten. Arvioin myös eri paikkoja, joissa kävin, ja sain kuin sainkin ne suosikkijärjestykseen:
1. Hong Kong
2. Yangshuo
3. Taiwan
4. Bohol
5. Peking
6. Japani
7. Kambodza
8. Malesia
9. Singapore
10. Palawan
11. Saigon
12. Shanghai

Jos teillä on mahdollisuus mennä Aasiaan, menkää.

Tämä saattaa olla tämän blogin viimeinen kirjoitus. Vaikka olen fyysisesti palannut Suomeen, matkani ei kuitenkaan ole vielä ohi, sillä puhun reissustani ihmisten kanssa ja käsittelen sitä itsekseni vielä pitkään.

Seuraavaa seikkailua odotellessa.