Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Palawan-saarella Filippiineillä 20.-24.12.

Saavuttiin 19. päivä iltalennolla Manilaan, jossa yövyttiin lentokenttähotellissa. Sain unta vasta puoli neljältä yöllä, mikä ei tuskaflunssassa ja yhä jatkuvassa krapulassa ollut kauhean kivaa. Veikkaisin syyksi malarialääkettä, jota muistin ottaa ensimmäisen kerran.20. päivä herättiin aamulla sopimattoman aikaisin ja lennettiin Palawanin saarelle. Manilan kentällä oli ihan hullu ruuhka ja onneksi olin vaihtanut loput dollarit (n. 10€) Honkkarin kentällä, sillä lentokentällä perittiin jotain ylimääräistä lentokenttämaksua, eikä pankkiautomaatteja ollut missään. Säkällä mulla oli rahaa juuri riittävästi meidän molempien maksuihin eikä pesoakaan yli. Saavuttiin Palawanille Puerto Princesan kaupunkiin maittavan pähkinälounaan (jokaisella Philippine Airlinesin lennolla oli ruuaksi pikkupussillinen pähkinöitä ja pullollinen vettä, jipii) jälkeen. Lentokenttä oli kämäisin ikinä: koneesta käveltiin portaat alas ja sitten suoraan "saapumishalliin" eli katokseen, jossa oli liukuhihna matkatavaroille (siihen tuotiin kontit viereen, joista sitten nosteltiin kassit kyytiin) ja ulkomaalaisille oli ”passintarkastus” eli vartijat ohjasivat meidät seinän vieressä poydän ääressä istuvan sedän luo, joka kirjoitti kuulakärkikynällä vihkoon meidän nimet ja passien numerot.

Lentokenttävero ja kyyti kentälle olivat syöneet meidän ainoat pesot, joten Filppareille päästyämme meillä ei ollut killinkiäkään rahaa. Kaikki pankit olivat lauantain kunniaksi kiinni, mutta löysimme kolmipyörän (=sivuvaunullinen mopo) joka otti meidät kyytiin ilman rahaa ja pysähtyi kiltisti kaikkien pankkien kohdalla, kunnes löysimme toiminnassa olevan automaatin (taisi olla neljäs). Sama kolmipyorä-äijä heitti meidät hotlalle, joka oli pieni mutta ihan söpö. Kävimme syömässä paikallisessa kuppilassa lounasta (eikä oikein mitään mitä listassa oli ollut tarjolla kun oli niin aikaista… ”Saanko lasagnen?” ”Ei ole” ”No chili con carnen” ”Ei ole” ”No mitä on??” ”Meksikolaista” ”…”) ja menimme sitten sen kolmipyorämiehen kanssa kaupunkikierrokselle. Kävimme krokotiilifarmilla ja opimme, että krokotiilivauvan sukupuoli määrittyy vasta 20 päivää munimisen jälkeen ja että ne pitää suuta auki koska se viilentää.
Näimme myös perhostarhassa ihania perhosia, joista otettiin just pari kuvaa.
Kierros loppui vähän lyhyeen eikä käyty kaikissa esitteen mainitsemissa paikoissa, mutta ainakin saimme alennusta. Illalla lastasimme sikana vaatteita päälle, koska pelkäsimme malariahyttysiä, ja menimme syömään filippiiniläistä pikaruokaa (joka oli hyvää, paitsi ei Inkalla).21. päivä osallistuimme Honda Bay Island Hopping retkelle, jolla kävimme kolmella eri saarella. Autiot uimarannat olivat ihania ja vesi lämmintä.
(Uu, musta on bikinikuva netissä)

Ostimme eräältä mieheltä kookospähkinöitä, joihin hän ensin teki meille reiät, jotta voisimme juoda kookosmehun siitä sisältä, ja sitten se pähkinä halkaistiin ja kaavimme hedelmälihan pähkinän sisäpinnalta. Ei maistunut yhtään kookokselta tai kauheasti miltään muultakaan, mutta kuulemma oli proteiinipitoista.
Paikallisten puhumassa pagano-kielessä on paljon jäänteitä espanjasta (Filpparit entinen siirtomaa). Tuntui kummalta, että aina välillä ymmärsin mistä ne puhuvat. Retken jälkeen oli tosi kipeä olo ja nukuinkin lopun iltaa, mitä nyt heräsin hetkeksi syömään.22. päivä nukuimme kellon ympäri ja mulla oli jo parempi olo. Vietimme päivän vain palloilemalla ympäriinsä. Eksyimme vähän laitakaupungille ja löysimme itsemme jostain slummista. Melkein kellään ei ole autoa, vaan ne ajavat kolmipyoräisillä, mutta liikenne ei ole kovin vaarallista kert ne ajavat niin hiljaa. Oltiin muun muassa mukana yhdessä kolarissa kun meidän kuski ajoi edellä ajavan perään, mutta ei käynyt kuinkaan.
Täällä asuu Lonely Planetin arvion mukaan n. 250 000 ihmistä, mutta emme tajunneet millään että missä, sillä se kaupunki oli kuitenkin aika pieni, emmekä nähneet yhtään kerrostaloa tai vastaavaa. Halpaa oli, aterian sai ravintolasta 1-2 eurolla, ostin sandaalit alle eurolla jne. Turistikierrokset olivat kalliita (vaikkakin hintansa arvoisia), varmaankin siksi että turismiteollisuus oli siellä vielä melko vähäistä, ja ainoat valkonaamat jotka näimme olivat kaksi suomalaista erään hotellin uima-altaalla. Tosi kuuma päivä, joka meni aika sumussa.

23. päivä osallistuimme retkelle, joka vei meidät maanalaiselle joelle. Kallioseinämästä mentiin sisään luolaan, jossa veneilimme puolitoista kilometriä ympäriinsä ennen paluuta. Fiksuna suostuin pitelemään veneemme lamppua – virhe, sillä kaikki JÄTTIMÄISET hyttyset / lepakot / lentävät hämähäkit hakeutuivat kaikki valon luo. Luolassa oli vaikuttavaa. Pelottelin itseäni ajatuksilla, että pudotan lampun jokeen eikä ilman valoa löydetä luolasta ulos…
Luolan suun ympäristö oli uskomattoman kaunista, ihan kuin elokuvasta. Siellä oli paljon apinoita, jotka oli tosi söpöjä ennen kuin niillä meni hermot mun valokuvaukseen ja ne alkoi sähistä, huitoa mua nyrkeillä ja repiä mua. Lähdin kauemmas aika vauhdilla.

Palawanilla oli suhteellisen siistiä siitä syystä, että sekä tupakoinnista että roskauksesta muuten oli kovat rangaistukset. Heitä kolme kertaa roska maahan, niin saa kaksi kuukautta lisälomaa Filppareilla…

Jostakin oli myös havaittavissa, että Filpparit on varsin uskonnollinen maa.
Jouluaattona meidän oli määrä lähteä klo 11 lennolla, ja jatkaa Manilasta klo 15 kohti Boholia. Lentokentälle saavuttuamme saimme tietää, että lentomme on siirretty lähtemään Palawanilta klo 15.30. NICE! Vänkäämisen jälkeen meidät luvattiin siirtää toisen lentoyhtiön klo 10.30 lähtevälle lennolle, joten lopulta ehdittiin jatkolennollekin (onneksi olin muten ostanut lennot omalla luottokortillani, sillä sitä syynättiin sen verran huolella) ja pääsimme Boholille...