Laukkakilpailut täällä ovat kaikkein suosituin urheilutapahtuma, johon paikalliset, ekspatriaatit ja turistit kokoontuvat lyömään vetoa ja juomaan. Laukkaosuudet kestävät ehkä minuutin ja välissä on puolisen tuntia vedonlyöntiaikaa, joten näille muille aktiviteeteille löytyy kyllä aikaa. Vierailimme Causeway Bayn Happy Valley -radalla. Ennen kuin kaikki jättävät alle pankkitiliensä numeroita, pahoittelen ettemme lyöneet vetoa vaan keskityimme nauttimaan tunnelmasta.
Lauantaina patikoimme Sai Kungissa Maclehose-reitin osuuden 2: 8 km mäkiä ja rantoja. Voin kertoa, että merivesi on edelleen lämmintä. Tässä kuvakollaasi:
Nimesin reitin shit trailiksi, sillä reitin varrella oli kymmenittäin lehmänketaleita (Joni, tää kuva on omistettu sulle.
Ville on tulossa kuten kuvasta näkyy...
Olen myös pohtinut kaikenlaista pientä:
- Mulla on suurimman osan ajasta hauskaa, mutta välillä jatkuva vaihtariporukassa hengaaminen kyllästyttää, kun piiri pieni (no okei, meitä on 400) pyörii ja kaikkialla näkee samoja naamoja.
- Olen muuten ihmetellyt sitä, kuinka timmissä kunnossa suurin osa vaihtareista on - asiaan tietysti vaikuttaa se että kaikki ovat nuoria, mutta varmaan vaihtoon myös hakeutuu aktiivisia ihmisiä (mitähän mä täällä teen...).
- Kun en käytä suomen kieltä ollenkaan, mun kielitaito heikkenee. Välillä joudun tosissani miettimään, mitä jotkut sanat ovat suomeksi tai miten joku sana taipuu. Silloin kun satun törmäämään täällä suomalaisiin (kaksi kertaa tähän mennessä) tai puhun jonkun kanssa puhelimessa, olen aluksi ihan killissä kun omaan kieleen vaihtaminen tuntuu niin kummalliselta. Olen muuten puhunut aika paljon ruotsia ja jonkin verran myös saksaa, ja huomannut kuuntelevani sujuvast espanjaa (puhua en osaa).
- Ikäiseni kiinalaiset näyttävät n. 15-vuotiailta: tytöillä ei ole naisellisia muotoja ja suurimmalla osalla pojista ei kasva vielä parta ja he ovat lyhyitä ja laihoja tikkuja. Mahtaakohan täällä alkaa murrosikä myöhemmin, tai kestääkö se kauemmin?
- Kun en hengaa ihan koko ajan, ehdin pohdiskelemaan itseäni ja reaktioitani eri asioihin. Mulla on samanlaisia epäsosiaalisuuspäiviä täälläkin ja vaikka viihdyn erinomaisesti, välillä ahdistaa. Mulla ei kuitenkaan ole vieläkään ollut ikävä kotiin, kaipaan vain ihmisiä kotoa.
- En ole kotimaassani koskaan tuntenut itseäni näin korostuneen suomalaiseksi kuin täällä. Huomaan tosi usein, että reagoin joihinkin asioihin tietyllä tavalla sen takia, että olen kasvanut suomalaisessa kulttuurissa. Portugalilainen kaverini muuten arvioi, että suomalaiset esim. vaihtavat kuulumisia niin nopeasti siksi, että Suomessa on niin kylmä, ettei kukaan pidä töykeänä, jos et jaksa jäädä ulkona juoruamaan pitkäksi aikaa. (yök, sinä-passiivi tarttuu englannista)
- Täällä aika tuntuu kuluvan paljon nopeammin. Puolessa tunnissa ei ehdi tehdä mitään ja päivät ja viikot vain viilettävät ohi. Osasyy on ehkä se, ettei mulla ole kiire, joten mun ei tarvitse mahduttaa niin paljon tehtävää yhteen päivään (tosin jotkut opiskelupäivät ovat tupaten täynnä tekemistä ja tarkasti aikataulutettuja). Myös se, että asumme täällä Honkkarin reunamilla, vaikuttaa, sillä liikkuminen paikasta toiseen julkisilla vie aikaa. Ja kun illallista ja lounasta syödään lähes joka päivä ravintolassa eikä omassa keittiössä, ruokailuunkin kuluu moninkertainen määrä aikaa.
- Pystyisin ennakkoäänestämään Riksun kunnallisvaaleissa täältä käsin. Tai olisin pystynyt, jos olisin jaksanut raahautua suurlähetystöön viimeistään eilen.
- Tuntuu hullulta, että viikon päästä olen ollut täällä kaksi kuukautta - aika on tosiaan mennyt hujauksessa. Enää reilu kahdeksan viikkoa siihen, että Inka tulee tänne ja lähdemme kierroksellemme ja jätän Hong Kongin taakseni! Uskomatonta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti