Arigato gozaimas

Viime viikon tiistaina heräsin kukonlaulun aikaan ja nappasin Garrettin kanssa kimppataksin lentokentälle (Garrettin lento Filippiineille lähti samaan aikaan kuin mun). Matka Japaniin meni hyvin ja löysin hostellini Kiotossa helposti, mutta mua odotti myös ikävä yllätys: mun puhelinliittymä ei toimi Japanissa. Ei siinä muuten mitään, mutta koulukaverini Marie on tulossa hengaamaan mun kanssa Japaniin, ja meidän pitäisi tavata seuraavana päivänä Osakassa. What would MacGyver do? Avaan Kioto-oppaani Osakan kohdalta, katson Osakan juna-asemaa lähinnä olevan hotellin, lähetän Facebookin kautta Marielle viestin että tavataan tämän hotellin aulassa klo 19 huomenna, ja varmuuden vuoksi pyydän vielä naamakirjan kautta Lauraa lähettämään Marielle tekstiviestin, että tämä myös käy lukemassa viestin. Arvatkaa mitä? Mun suunnitelma toimi!

Saavuin Kiotoon siis tiistai-iltana siinä seiskan maissa. Kirjoittauduin hostelliin, jossa oli sattumalta täsmälleen mun kokoa olevat tohvelit (Japanissa harvoin kävellään kengät jalassa sisällä), rento tunnelma ja modernein vessanpytty, jonka olen ikinä nähnyt. Hurautin junalla pari pysäkkiä (=n. 1km) pohjoiseen (huom! osasin käyttää japaninkielisiä lippuautomaatteja, pisteet mulel) ja tein kävelykierroksen Gionissa. Onnistuin bongaamaan yhden uskoakseni aidon geishan (mistä minä mitään tiedän, mutta olemuksen perusteella arvioisin) ja monta vähemmän aitoa.

Keskiviikkona heräsin aikaisin ehtiäkseni tutkia nähtävyyksiä ennen Osakan-keikkaa. Vierailin kaakkois-Kiotossa Fushimi-Inari-Taisha -pyhätössä (Shrine suomeksi?) kiipesin kukkuloille ihastelemaan näkymää aamusumuisen kaupunkin yli. Metsä oli rauhallinen ja jotenkin hengellinen. Puhuin vastaantulevien kanssa japania ja ranskaa, onneksi en osaa kumpaakaan...


Seuraavaksi suuntasin päinvastaiselle puolelle kaupunkia Arashiyamaan, ja todella pidin siitä alueesta - se osoittautui ehkä suosikkipaikakseni Kiotossa. Joki, hiljalleen ruskastuvaa metsää, kirjaimellisesti henkeäsalpaavan kauniita puutarhoja, temppeleitä, bambumetsä.








Seuraavaksi valloitin Northwest Kyotoksi kutsutun alueen Arashiyaman ja keski-Kioton välissä, jossa kävin Nijon linnassa ja jossain randompuutarhoissa ja temppeleissä. Aioin raahautua vielä katsomaan Daitoku-ji-temppelikompleksia, mutta sinne olisi pitänyt kävellä 15 minuuttia juna-asemalta suuntaan x enkä yhtään tiennyt mikä suunta oli oikea ja mulla oli vaan tunti aikaa, joten päätin sen sijaan suunnata kahvilaan välipalalle ennen Osakaan siirtymistä.








Osakassa tapasin Marien, tämän japanilaisen kaverin Kein ja jonkun Kein kaverin, jonka nimestä en saanut selvää (mut ihan sama kert se ei puhunut englantia). Käytiin syömässä mustekalapalloravintolassa, jossa saatiin itse paistaa pyörykkämme. Illallisen jälkeen painuttiin jonnekin Osakan lähiöön yöpymään jonkun Kein kaverin luona. Minikokoinen opiskelijayksiö täynnä tavaraa. Nukuin tatamimatolla yllättäen erittäin hyvin.





Torstaina kiertelimme Kein johdolla Osakan nähtävyyksiä. Kei itse on Etelä-Japanista Fukuokasta ja oli myös aika pihalla, joten eksyimme aika monta kertaa. Vierailimme Osaka-ko-linnassa (ei kovin hieno), akvaariossa (haita! delfiinejä! pingviinejä! mutta mitä laiskiainen teki akvaariotalossa?), risteilyllä ja katsomassa auringonlasku WTC-tornista (melkoisen korkealta).

















Söimme liikaa illallista italialaisessa ravintolassa, minkä jälkeen minä ja Marie paineltiin Kiotoon ja nukkumaan.





Perjantaina vierailimme Narassa. Näimme vaihteeksi lisää temppeleitä ja bambipeuroja, jotka ahdistelivat turisteja herkkupalojen toivossa. Nara ei ollut niin hieno paikka kuin odotin, mutta ihan kiva muutaman tunnin päiväretki.


Ehdimme takaisin Kiotoon sen verran ajoissa, että ehdimme käydä katsomassa "kultaista paviljonkia" eli Kinkaku-ji-temppeliä. Illalla kävimme syömässä ja kiertelimme ympäriinsä, ennen kuin menimme taas suht aikaisin nukkumaan.
Lauantaina oli viimeinen sightseeing-päivä Kiotossa. Temple-hopping oli päivän ohjelmana eli kävelimme Hirashiyaman alueella koko kaupungin päästä päähän vieraillen eri temppeleissä. Törmäsimme jonkun random-temppelin pihalla poikaan, joka myös opiskelee Honkkarissa tässä samassa yliopistossa!
Temppelikierroksen jälkeen yritimme vierailla vielä keisarillisessa palatsissa, mutta valitettavasti saimme kuulla että se on viikonloppuisin suljettu, ja vaikka se olisikin ollut auki, sinne pitää varata opastettu kierros jos haluaa saada luvan vierailuun. Ei väkisin. Palatsin puisto oli valtava ja siellä oli monia leppoisia piilopaikkoja. Bongasimme yhdestä joesta vesikilpikonnia!


Illalla kävimme syömässä taas kerran japanilaista ja shoppailimme. Reissun aikana tuli syötyä vaikka minkälaisia muita paikallisia ruokalajeja (tempura, ramen, soba, udon, okonomiyaki...) mutta sushin jätimme väliin, kun sitä kuitenkin saa kaikkialta.





Huvituin muuten hiukan eräästä aseman ostarin kaupasta.

Sunnuntaina mä en jaksanut enää temppeleitä, ja suunnitelmistaan huolimatta Marie jäi aamulla nukkumaan. Nautimme rauhallisen aamiaisen ja meillä ei pitänyt olla kiire, mutta jotenkin oltiin silti lentokentällä viime tingassa niin että Marie joutui juoksemaan ehtiäkseen check-iniin ennen sen sulkeutumista (Marie varasi siis matkan niin myöhään, että meillä oli eri lennot) - turhaan tosin, sillä lento oli myöhässä. Mulle taas ei ollutkaan niin helppoa päästä ulos maasta, sillä lentokenttäviranomaiset eivät meinanneet millään kelpuuttaa mun Hong Kongin opiskelijaviisumia (se on kieltämättä hämmentävä, kun siinä lukee valid for single entry, vaikka oikeasti sillä saa ylittää rajan voimassaoloaikana niin monta kertaa kuin huvittaa) ja mun passia juoksutettiin ties kenen nähtävillä. Puolen tunnin säädön jälkeen mua vaadittiin allekirjoittamaan paperi, jossa vapautan lentoyhtiön vastuusta mikäli mua ei päästetä Honkkariin (näin mulle esiteltiin paperin sisältö, se oli kokonaan japaniksi joten paha sanoa mitä siinä luki) ja sitten mut vihdoin päästettiin eteenpäin. Luultavasti anteeksipyynnöksi sain kuitenkin paikan businessluokasta, joten sain nauttia lennon aikana ruhtinaallisesta tilasta.

Hong Kongiin pääsemmin osoittautuikin sitten varsin vaikeaksi - ei kuitenkaan viisumin takia, vaan taifuunivaroituksen ja myrskyn. Honkkarin huonon sään takia emme voineet lentää määränpäähän, vaan jouduimme laskeutumaan noin tunniksi Taiwaniin odottamaan sään parantumista. Tuli sitten luettua kentältä ostamani Breakfast at Tiffany's -kirja kokonaan matkan aikana, kun matkan kesto vähän venyi... Lopulta kuitenkin pääsin Hong Kongiin, passintarkastusjonosta läpi ja löysin tilaamani alennustaksin (kandee tietää numero mihin soittaa niin saa taksin tilattua viidessä minuutissa ja melkein puoleen hintaan) ja pääsin takaisin kampukselle.

Hong Kongiin saapuminen tuntui, kuin olisin tullut kotiin.

---

Lisää Hong Kong -elämää luvassa kunhan ehdin. Nyt on aika mennä nukkumaan, sillä yhdeksän tunnin päästä mun pitää olla koululla harjoittelemassa huomista esitelmää (huoh yli-innokkaat paikalliset opiskelijat...). Olen lähdössä torstaina Pekingiin neljäksi päiväksi Amiran ja Garrettin kanssa, joten voi kestää...