Peking-keitoa etsimässä

Japanin jälkeen mua odotti kolme päivää teho-opiskelua, johon onnistuin sisällyttämään myös pubissa istumista sekä rentoutumista selkä- ja jalkahieronnan ja pedikyyrin parissa.

Torstaina aamulla suuntasin taas lentokentälle Amiran ja Garrettin kanssa, tällä kertaa suuntana Peking. Oltiin lentokentällä aika myöhään, sillä seurauksella, että jouduimme istumaan keskipaikoilla erillämme. Ei kyllä haitannut, sillä kone oli aika fancy ja katselin vapaavalintaisia elokuvia (kiinankielisillä teksteillä, kun vahingossa onnistuin säätämään oman näyttöni kielen kiinaksi - oli melko haasteellista navigoida). Pekingissä lentokentältä hostellille pääseminenkään ei ollut niin helppoa, sillä kuski ei puhunut sanaakaan englantia eikä osannut lukea länsimaisia kirjaimia. No, soitimme hostellille ja puhelimessa he sitten selittivät kuskille, mihin tämän tulee ajaa.

Aloitimme illan hurauttamalla taksilla ravintolaan syömään Pekingin ankkaa. Itse ankkapääruoka oli ihan hyvää, mutta jotkut meille epähuomiossa tarjoillut, salmiakilta maistuvat ankansisälmykset olivat kyllä kuvottavia. Iloksenne kuva musta ja herkkuateriastani ankan päästä aivoineen ja silmineen:

Illallisen jälkeen seuraava pysäkki oli lähin ostari, sillä Peksussa oli jäätävän kylmää (+7 tuntuu tappavalta Honkkarin jälkeen). Ostin paksun villapaidan, mutta silti olin ihan jäässä koko ajan. Jatkoimme kiertelyä ostos- ja baarikaduilla ja kävimme nauttimassa kuumat Bailey's-kaakaot eräässä kuppilassa. Pysähdyimme eräälle sillalle ottamaan kuvia järven toisella puolella loistavista valoista, ja jotenkin onnistuin käymään niin, että opaskirjamme (sisältäen ainoan karttamme) molskahti järveen. OHO! Kukaan ei yllättäen halunnut sukeltaa hakemaan sitä. Mutta ei hätää, sillä pusikosta bongatun kalastajaukon haavin ja ongen avulla saimme kuin saimmekin kirjan kalastettua ylös ja kuivuttuaan se oli taas käyttökelpoinen. Kalamies-Garrett:

Perjantaina kiskottiin itsemme hiukan suunniteltua myöhemmin sängystä ylös ja ajelimme Kesäpalatsille, joka on järvestä, temppeleistä ja puistoista koostuva kompleksi, jossa Kiinan keisarit viettivät joskus kesiään. Täynnä turisteja, mutta muuten kaikin puolin ihana paikka! Bongasin myös suomalaisia ja Aurinkomatkojen oppaan, mutta pysyttelin anonyymina enkä mennyt juttelemaan.

Kävimme myös Temple of Heavenin puistossa, joka oli aika kälyinen, ja Taivaallisen rauhan aukiolla katsomassa Maon muotokuvaa ja sotilaiden marssia. Kävimme jalkahieronnassa, jonka akupunktiotyyli teki välillä kipeää mutta samalla myös rentoutti (3€/tunti, löytyiskö samaan hintaan Suomessa?) Illalla menimme illallisen jälkeen kiltisti ajoissa nukkumaan.

Lauantaina oli edessä herätys kukonlauluakin aikaisemmin ja 6.15 lähtö kohti Kiinan muuria. Ajoimme bussin kyydissä 140 kilometrin päähän Jinshanling (tms.)-nimiseen kohtaan muuria ja patikoimme sieltä 10 km Simataihin. Matka alkoi nousemalla cable carilla (miksi sitä sanotaan suomeksi?) muurille.Kymmenen kilsaa sinällään ei ehkä olisi ollut niin paljon, mutta tuntui kyllä ihan kivasti, kun retkeen oli varattu aikaa vaan reilu kolme tuntia ja muuri kulki jyrkästi ylös ja alas kuin vuoristorata. Mutta oli kyllä ehdottomasti joka ikisen hikipisaran arvoista, sillä näkymät muurilta olivat aivan uskomattomat. En ole ehkä koskaan nähnyt yhtä kuvankaunista jokea kuin reitin lopussa:Loppuhuipennuksena laskeuduimme valjaissa köysirataa pitkin järven yli muurilta alas.

Illalla söimme tapasbaarissa ja vierailimme muutamassa baarissa, mutta hyydyimme suht aikaisin ja painuimme nukkumaan.

Sunnuntaina vierailimme Kielletyssä kaupungissa, joka oli ihan liian täynnä turisteja, tuskaisen kuuma ja vähän rupsahtanut. Olihan se valtavuudessaan vaikuttava, mutta en silti juurikaan tykännyt paikasta. Näytti paremmalta yöllä:

Paikan epäkiinnostavuuteen vaikutti kenties sekin, että taisin saada lievän auringonpistoksen, sillä mua pyörrytti aika huolella. A&G menivät katsomaan olympialaisareenoita, mutta minä jumitin puistossa varjossa, jotta paha olo lähtisi pois, mikä onneksi tapahtuikin tovin kuluttua. Illalla palasimme Honkkariin ja kampukselle siinä puolen yön maissa.

Maanantaina odotti paluu arkeen: yhdeksän tunnin koulupäivä ja lisää pitäisi opiskella illalla.
Honkkarissa on 27 lämmintä ja mun mielestä ulkona on melko viileää. LOL

Ps. En löytänyt Peking-keitoa. :(