
Seuraavaksi vierailimme teenviljelytilalla, jossa osallistuimme teeseremoniaan ja meille opetettiin oikeaoppista teenjuontia (pussitee on pahasta, tee säilyy parhaiten jääkaapissa, teevesi ei saa olla kiehuvaa vaan sen pitää antaa jäähtyä vähän aikaa, teelehtiä voi syödä).
Söimme lounasta perinteisessä (?) kiinalaisessa ravintolassa. Ateriaan kuului pari yllätystä: lihapullat (!) ja paistettu banaani yhtenä pääruoista (kiinalaiset harvemmin syövät erikseen alkuruokaa tai jälkiruokaakaan, makeaa syödään lähinnä välipalaksi). Oli hyvää! Lounaan jälkeen vierailimme Länsijärvellä, jossa osallistuimme risteilylle. Järvi oli vähän pettymys, sillä sitä on kehuttu tosi paljon kaikkialla, mutta mun mielestä siinä ei ollut mitään erikoista.
People's Squaren reunalla futuristinen Radisson-hotellin vasemmalla ja oikealla mikälie rakennus, joka tuo jostain syystä mieleeni Batmanin. Nuo korvat?
Olin suunnitellut syöväni illallista Lonely Planetin suosittelemassa italialaisravintola Ruzzissa, mutta ravintola olikin kadonnut kirjan julkaisuajankohdan (helmikuu 2008) jälkeen, joten päädyin kanawrapille Kentucky Fried Chickeniin. Wrapin jälkeen mulla oli vieläkin nälkä, joten alennuin ostamaan ranskalaiset mäkistä, hyi mua.
Maanantaina lähdimme aamulla kohti puutarhakaupunki Suzhouta. Ensimmäiseksi vierailimme Verkkomestarin puutarhassa, joka oli pieni mutta kaunis. En olisi varmaan ikinä löytänyt sinne omin avuin, sillä puutarha oli pitkän, kiemurtelevan ja opasteettoman sivukujan päässä. Harmittaa vieläkin että olin jättänyt lompakkoni autoon, sillä olisin halunnut ostaa puutarhan myymälästä talvista puutarhaa esittävän maalauksen, joka oli todella kaunis.
Seuraavaksi tutustuimme silkkitehtaalla silkin valmistamiseen ihan toukasta valmiiseen tuotteeseen asti. Aterioimme amerikkalaistyylisessä buffetissa. Australialaispariskunta yritti viritellä mun kanssa keskustelua, mikä oli varsin haasteellista, sillä miehellä oli niin vahva aksentti etten saanut yhtään selvää häneen puheestaan. Ihan sama, en ollut kovin sosiaalisella tuulella. Hostellille palatessani huomasin, että kuivumaan jättämäni pyyhkeeni oli varastettu huoneestani, mutta onneksi hostelli lainasi mulle uuden (ei ehkä niin ehjän tai puhtaankaan, mutta ainakin ilmaisen).
Lopuksi vierailimme venetsiamaisessa Zhouzhuangin kiinalaisittain pikkuruisessa (asukkaita saman verran kuin Riksussa) kanavakaupungissa. Tykkäsin paikasta tosi paljon, tosin kuumuus oli tukahduttavaa kun aurinko suvaitsi viimeinkin näyttäytyä.
Illalla Shanghaissa kävin Oriental Pearl Towerin alakerrassa Shanghai History Museumissa, joka oli vähän kitsch mutta mukavan käytännönläheinen näyttely Shanghain historiasta. Oli tosi kiinnostava, sillä kaupunkia ymmärsi paljon paremmin kun tunsi sen historiaa. Seuraavaksi menin Jinmao Toweriin syömään illallista, mikä olikin kahden korttelin matkasta huolimatta helpommin sanottu kuin tehty, sillä tietöiden takia jouduin kiertämään tosi kaukaa ja matkaan meni puoli tuntia. Söin 56:ssa kerroksessa sijaitsevassa hulppeassa italialaisravintolassa pizza margheritaa. Ruoka, palvelu ja ennenkaikkea näkymä olivat erinomaisia, mutta piru että oli tylsä veitsi! En ole varmaan koskaan käynyt niin hienossa vessassa kuin siellä... Aterian hintakaan ei Suomen hintatasoon tottunutta kirpaissut. Alla kuva, 56. on ylin noista kokonaan valaistuista kerroksissa oikeanpuoleissa rakennuksessa (vasemman rakennuksen nimeä en tiedä, nimesin sen pullonavaajaksi):
Huangpu-joen yli ei kulje siltoja enkä jaksanut lähteä sivukujille etsimään metroasemaa, joten päätin päästä helpolla ja alitin joen Bund Sightseeing Tunnelin kautta. Vilkkuvaloja ja glitteriä ja avaruusteemaa, voi shanghailaisten avaruusintoilua.
Olin suunnitellut tutustuvani vanhaan kaupunkiin vasta tiistaina toivoen välttäväni pahimmat turistilaumat, mikä oli erittäin hyvä päätös sillä paikka kuhisi turisteja nytkin. Kuljeskelin basaarissa, kuljin yhdeksän käännöksen sillan läpi ja samoilin Yuyuan-puutarhassa, joka oli aivan ihana paikka.


Aurinko porotti ja olin joutunut jättämään aurinkorasvani lentokentälle (hiton nesterajoitukset), joten pääsin turvautumaan paikallisten kikkaan eli käyttämään sateenvarjoa aurinkovarjona välttääkseni palamisen ja auringonpistoksen. Olin suunnitellut syöväni lounasta Lonely Planetin suosittelemassa vegeravintolassa, mutta yllättäen ravintolan paikalla olikin nykyään työmaa. Nälissäni astuin sisään heti seuraavaan löytämääni ravintolaan. O-ou, kukaan henkilökunnasta ei puhunut muuta kuin kiinaa ja menu oli pelkästään kiinaksi. Arpapelillä sain eteeni jonkinlaista mehua (ei mitään havaintoa mitä, maistui makealta ja purkissa oli kuvia vihreistä, kiemurtelevista lehdistä), riisiä ja jotain todella tulista keittoa, jossa oli ehkä lihaan ja jotain vaaleita kuutioita. Kaikki ravintolan asiakkaat ja henkilökunta tuijottivat mua, joten kiskaisin ruuan naamariin ja poistuin paikalta mahdollisimman nopeasti. Tulipahan kokeiltua...
Ruuan jälkeen vierailin vielä Shanghain taidemuseossa. En olisi varmaan saanut tulla sisään kohdan 10 takia.
Suurin osa näyttelystä oli vähän liian modernia makuuni, mutta pidin kansanaukion historiasta kertovista valokuvista, jonkun sakemannin valokuvasarjasta ja erityisesti tästä maalauksesta:
Museon jälkeen kävin hakemassa kamani hostellilta ja matkasin takaisin lentokentälle samaa reittiä kuin tulinkin. Lentokentällä oli aika kova menoa, kun lentoni oli ainut ykkösterminaalista lähtevä lento välllä 18.15-21.15:
Lento meni noposasti ja kerrankin oli hyvää ruokaa (ah suklaajätskiä jälkkäriksi). Laiskani hyppäsin taksin kyytiin ja pääsin takaisin kampukselle puolenyön maissa. Hiukan kummeksuin sitä, miksi asuntolani piha oli täynnä pyjamapukuisia ihmisiä ja turvamiehiä, kunnes selvisi että kyseessä oli paloharjoitus. Mahdoin näyttää joukkoon kuuluvalta matkalaukkuni kanssa...
Shanghai saa multa arvion "ihan kiva", mutta muutamaa asiaa en jää kaipaamaan:
- n. 5 sekunnin välein ahdistelevia väärennettyjen kellojen ja laukkujen kauppiaita (en ostanut sadalta edelliseltäkään kysyjältä, kuten hyvin näit myyjäseni, joten miksi ostaisin sinulta, häh?!?!?!)
- sekopäistä liikennettä, jossa liikennevalot eivät kiinnosta ketään ja torvet soivat koko ajan
- sitä, ettei lähes kukaan puhu englantia edes auttavasti

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti