torstai 18. syyskuuta 2008

Shanghai Moon

Saavuin Shanghaihin lauantaiaamuna keskisyksyn juhlan aattona, jota myös moon festivaaliksi kutsutaan (kiinalainen kalenteri on järjestetty siten, että joka kuukauden 15. päivälle osuu täysikuu). Pääsin läpi turvatarkastuksista ongelmitta ja hyppäsin MagLev-luotijunaan, joka kiiti kohti Shanghain keskustaa 300 km/h:n nopeudella ja kiikkui puolelta toiselle mutkissa - tuntui, kuin olisin huvipuistolaitteessa. Shanghain lähiöt alkoivat heti lentokentän reunalta, ja täytyy sanoa, että maisemat toivat mieleeni Euroopan: litteä maa, omakotitaloja, samannäköisiä puita. Kahdeksassa minuutissa juna oli perillä Longyangin asemalla, jossa hyppäsin metroon, jossa onneksi pystyi käyttämään lippuautomaatteja myös englanniksi. Nousin metrosta People's Squarella ja saavuin Mingtown Etour Internation Youth Hostelin luo viiden minuutin kävelyn jälkeen. Olipa helppoa!

Kirjoittauduin sisään, heitin kamat huoneeseeni (6 hengen dorm) ja lähdin kiertelemään. Honkkarista ostamani Lonely Planetin Shanghai City Guide osoittautui korvaamattomaksi, sillä ilman karttaa ja nähtävyysvinkkejä mulla ei olisi ollut hajuakaan siitä, minne kannattaa mennä. Kävelin ostoskaduilla, puikkelehdin sivukujilla katsomassa jotain Lonely Planetin mielestä hienoa arkkitehtuuria esitteleviä kujia (no jaa), piipahdin Jing'Anin temppelissä (jossa osallistuin buddhalaiseen seremoniaan, oli kyllä vaikuttavaa katsella ja kuunnella kun juhla-asuiset munkit laulavat ja rukoilevat) ja kiertelin ympäri ranskalaiskortteleita ja Fuxing-puistoa. Lähes koko ajan satoi kaatamalla, joten metroasemalta 10 yuanilla (alle euro) ostamani sateenvarjo tuli tarpeeseen. Päädyin syömään illalliseksi kasvisspaghettia Delifranceen (josta sain myöhemmin vatsan sekaisin, kiva kun keitätte vihannekset kunnolla...). Astuessani ravintolasta ulos huomasin, että kadulle oli kerääntymässä ihmisiä ja siellä oli alkamassa jonkinlainen seremonia. Keskisyksyn kunniaksi järjestettiin kulkue, jossa oli erilaisia "kukka-autoja" eli eri maita edustavia koristeltuja vaunuja. Kulkue kesti kaksi tuntia ja oli hieno, mutta mulla ei valitettavasti ole mitään hyviä kuvia esiteltäväksi. Kulkuetta oli seuraamassa myös paikalliset pojat Devi ja Jenkins, jotka tulivat juttelemaan mulle ja esittelivät innokkaasti kulkueen eri osia ja kertoivat Kiinasta. Mukavia poikia, tosin Devin englanti oli aika rajallista (puolet ajasta en ymmärtänyt yhtään, mitä hän yritti sanoa) ja Jenkins oli vähän turhankin innostunut mun vaaleudesta... jostain syystä en soittanut niille enää, vaikka sainkin heidän puhelinnumeronsa. Olivat kyllä mukavaa seuraa parin tunnin ajan.




Sunnuntaiaamuna mulla oli edessä turistiretki Hangzhouhun. Edelleen saimme kuurosateita, onneksi kuitenkin enimmäkseen bussiajeluiden aikana. Retkelle osallistuivat myös opas Burney (söpö, mutta aika gay :D), lauma espanjalaisia, joku mies Windsorista (en muista nimeä, mutta oli tosi mukava) ja ärsyttävä venäläinen räpätäti New Yorkista (tuli jossain vaiheessa kovistelemaan mua, miksei suomalaiset tykkää venäläisistä. Mitä siihen nyt sit voi sanoa). Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kaupungiin ja vierailimme ensiin Kuuden harmonian pagodan luona, joka on yli tuhat vuotta vanha.

Seuraavaksi vierailimme teenviljelytilalla, jossa osallistuimme teeseremoniaan ja meille opetettiin oikeaoppista teenjuontia (pussitee on pahasta, tee säilyy parhaiten jääkaapissa, teevesi ei saa olla kiehuvaa vaan sen pitää antaa jäähtyä vähän aikaa, teelehtiä voi syödä).Söimme lounasta perinteisessä (?) kiinalaisessa ravintolassa. Ateriaan kuului pari yllätystä: lihapullat (!) ja paistettu banaani yhtenä pääruoista (kiinalaiset harvemmin syövät erikseen alkuruokaa tai jälkiruokaakaan, makeaa syödään lähinnä välipalaksi). Oli hyvää! Lounaan jälkeen vierailimme Länsijärvellä, jossa osallistuimme risteilylle. Järvi oli vähän pettymys, sillä sitä on kehuttu tosi paljon kaikkialla, mutta mun mielestä siinä ei ollut mitään erikoista.




Risteilyn jälkeen palasimme Shanghaihin. Kävi ilmi, että kaikki muut retkelle osallistujat (myös seuraavan päivän retkellä) asuivat hienoissa viiden tähden hotelleissa, joissa huonehinnat lähtevät 150 eurosta yöltä, kun mä taas asuin hulppeassa hostellissa, hinta 5,92€ per yö. :DPeople's Squaren reunalla futuristinen Radisson-hotellin vasemmalla ja oikealla mikälie rakennus, joka tuo jostain syystä mieleeni Batmanin. Nuo korvat?




Illalla menin kiertelemään Shanghai tunnetuimmalla nähtävyydellä Bundilla, joka on Huangpu-jokea reunustava rantakatu. Bundilta avautui näkymä joen toiselle puolelle Pudongiin (vasemmalla pallotorni Oriental Pearl TV Tower, jota voi pitää Shanghain maamerkkinä):


Olin suunnitellut syöväni illallista Lonely Planetin suosittelemassa italialaisravintola Ruzzissa, mutta ravintola olikin kadonnut kirjan julkaisuajankohdan (helmikuu 2008) jälkeen, joten päädyin kanawrapille Kentucky Fried Chickeniin. Wrapin jälkeen mulla oli vieläkin nälkä, joten alennuin ostamaan ranskalaiset mäkistä, hyi mua.



Maanantaina lähdimme aamulla kohti puutarhakaupunki Suzhouta. Ensimmäiseksi vierailimme Verkkomestarin puutarhassa, joka oli pieni mutta kaunis. En olisi varmaan ikinä löytänyt sinne omin avuin, sillä puutarha oli pitkän, kiemurtelevan ja opasteettoman sivukujan päässä. Harmittaa vieläkin että olin jättänyt lompakkoni autoon, sillä olisin halunnut ostaa puutarhan myymälästä talvista puutarhaa esittävän maalauksen, joka oli todella kaunis.



Seuraavaksi tutustuimme silkkitehtaalla silkin valmistamiseen ihan toukasta valmiiseen tuotteeseen asti. Aterioimme amerikkalaistyylisessä buffetissa. Australialaispariskunta yritti viritellä mun kanssa keskustelua, mikä oli varsin haasteellista, sillä miehellä oli niin vahva aksentti etten saanut yhtään selvää häneen puheestaan. Ihan sama, en ollut kovin sosiaalisella tuulella. Hostellille palatessani huomasin, että kuivumaan jättämäni pyyhkeeni oli varastettu huoneestani, mutta onneksi hostelli lainasi mulle uuden (ei ehkä niin ehjän tai puhtaankaan, mutta ainakin ilmaisen).

Lopuksi vierailimme venetsiamaisessa Zhouzhuangin kiinalaisittain pikkuruisessa (asukkaita saman verran kuin Riksussa) kanavakaupungissa. Tykkäsin paikasta tosi paljon, tosin kuumuus oli tukahduttavaa kun aurinko suvaitsi viimeinkin näyttäytyä.




Illalla Shanghaissa kävin Oriental Pearl Towerin alakerrassa Shanghai History Museumissa, joka oli vähän kitsch mutta mukavan käytännönläheinen näyttely Shanghain historiasta. Oli tosi kiinnostava, sillä kaupunkia ymmärsi paljon paremmin kun tunsi sen historiaa. Seuraavaksi menin Jinmao Toweriin syömään illallista, mikä olikin kahden korttelin matkasta huolimatta helpommin sanottu kuin tehty, sillä tietöiden takia jouduin kiertämään tosi kaukaa ja matkaan meni puoli tuntia. Söin 56:ssa kerroksessa sijaitsevassa hulppeassa italialaisravintolassa pizza margheritaa. Ruoka, palvelu ja ennenkaikkea näkymä olivat erinomaisia, mutta piru että oli tylsä veitsi! En ole varmaan koskaan käynyt niin hienossa vessassa kuin siellä... Aterian hintakaan ei Suomen hintatasoon tottunutta kirpaissut. Alla kuva, 56. on ylin noista kokonaan valaistuista kerroksissa oikeanpuoleissa rakennuksessa (vasemman rakennuksen nimeä en tiedä, nimesin sen pullonavaajaksi):Huangpu-joen yli ei kulje siltoja enkä jaksanut lähteä sivukujille etsimään metroasemaa, joten päätin päästä helpolla ja alitin joen Bund Sightseeing Tunnelin kautta. Vilkkuvaloja ja glitteriä ja avaruusteemaa, voi shanghailaisten avaruusintoilua.



Olin suunnitellut tutustuvani vanhaan kaupunkiin vasta tiistaina toivoen välttäväni pahimmat turistilaumat, mikä oli erittäin hyvä päätös sillä paikka kuhisi turisteja nytkin. Kuljeskelin basaarissa, kuljin yhdeksän käännöksen sillan läpi ja samoilin Yuyuan-puutarhassa, joka oli aivan ihana paikka.





Aurinko porotti ja olin joutunut jättämään aurinkorasvani lentokentälle (hiton nesterajoitukset), joten pääsin turvautumaan paikallisten kikkaan eli käyttämään sateenvarjoa aurinkovarjona välttääkseni palamisen ja auringonpistoksen. Olin suunnitellut syöväni lounasta Lonely Planetin suosittelemassa vegeravintolassa, mutta yllättäen ravintolan paikalla olikin nykyään työmaa. Nälissäni astuin sisään heti seuraavaan löytämääni ravintolaan. O-ou, kukaan henkilökunnasta ei puhunut muuta kuin kiinaa ja menu oli pelkästään kiinaksi. Arpapelillä sain eteeni jonkinlaista mehua (ei mitään havaintoa mitä, maistui makealta ja purkissa oli kuvia vihreistä, kiemurtelevista lehdistä), riisiä ja jotain todella tulista keittoa, jossa oli ehkä lihaan ja jotain vaaleita kuutioita. Kaikki ravintolan asiakkaat ja henkilökunta tuijottivat mua, joten kiskaisin ruuan naamariin ja poistuin paikalta mahdollisimman nopeasti. Tulipahan kokeiltua...



Ruuan jälkeen vierailin vielä Shanghain taidemuseossa. En olisi varmaan saanut tulla sisään kohdan 10 takia.Suurin osa näyttelystä oli vähän liian modernia makuuni, mutta pidin kansanaukion historiasta kertovista valokuvista, jonkun sakemannin valokuvasarjasta ja erityisesti tästä maalauksesta:

Kuvasta ei paljoa näe, mutta oi mikä tunnelma ja noiden hahmojen ilmeet läheltä katsottuina. Kiinalaisilla oli muuten varsin kummallinen tapa poseerata joka ikisen taulun, patsaan tai installaation edessä ja ottaa valokuvia ihan kaikesta.

Museon jälkeen kävin hakemassa kamani hostellilta ja matkasin takaisin lentokentälle samaa reittiä kuin tulinkin. Lentokentällä oli aika kova menoa, kun lentoni oli ainut ykkösterminaalista lähtevä lento välllä 18.15-21.15:

Lento meni noposasti ja kerrankin oli hyvää ruokaa (ah suklaajätskiä jälkkäriksi). Laiskani hyppäsin taksin kyytiin ja pääsin takaisin kampukselle puolenyön maissa. Hiukan kummeksuin sitä, miksi asuntolani piha oli täynnä pyjamapukuisia ihmisiä ja turvamiehiä, kunnes selvisi että kyseessä oli paloharjoitus. Mahdoin näyttää joukkoon kuuluvalta matkalaukkuni kanssa...

Shanghai saa multa arvion "ihan kiva", mutta muutamaa asiaa en jää kaipaamaan:

- n. 5 sekunnin välein ahdistelevia väärennettyjen kellojen ja laukkujen kauppiaita (en ostanut sadalta edelliseltäkään kysyjältä, kuten hyvin näit myyjäseni, joten miksi ostaisin sinulta, häh?!?!?!)

- sekopäistä liikennettä, jossa liikennevalot eivät kiinnosta ketään ja torvet soivat koko ajan

- sitä, ettei lähes kukaan puhu englantia edes auttavasti

Ei kommentteja: