Shanghain jälkeen on kuulunut lähinnä koulua ja perushengausta. Keskiviikkona koulun jälkeen kävin Ikeassa pyyheostoksilla ja aioimme Amiran kanssa lieventää koti-ikävää syömällä lihapullia ja perunamuusia. Kuinkas sitten kävikään... "Ruotsalaiset" lihapullat olivat ihan huijausta: lihapullia, tomaattikastiketta (mihin jäi ruskea kastike) ja tilliperunalastuja. Häh?
Torstaina vierailin Amiran ja Garrettin kanssa 10000 Buddhan luostarissa, joka oli ihan hulvaton paikka: jokaisella buddhalla oli eri ilme ja suurin osa niistä näytti olevan ihan sekaisin.
Luostarin pihalla oli myös koirapatsas, jossa olisi mielestämme voinut olla vähän vähemmän yksityiskohtia:
Tuli siinä myös pohdittua, miten mä haluan aina lähteä kiipeilemään vuorille niinä kaikkein kuumimpina päivinä.
Luostarista poisuessamme ohitimme kukkulan juurella olevan slummialueen.
Ökyostoskeskuksissa pyöriessä helposti unohtuu, että niitä tosi rikkaita on vain aika pieni osa Hong Kongin väestöstä. Ei sitä tule ajatelleeksi, että yliopistossamme opiskelevienkin on pakko olla keskiluokkaisista tai rikkaista perheistä, kun pelkät opetusmaksut ovat 2500€ per lukukausi. Täällä ei kukaan käy osa-aikatöissä koulun ohella, ja kesäisinkin tehdään yleensä harjoitteluita, joista ei välttämättä saa palkkaa.
Olen ihan huipulla neuvottelukurssilla. Joka toinen kerta neuvotellaan jostain asiasta (esim. toinen esittää myyjää ja toinen ostajaa ja neuvotellaan hinnasta) ja joka toinen keskustellaan edellisestä neuvottelusta. Helppoa ja hauskaa. Oon kyl aikamoinen huijari, kun väitän neuvottelukumppaneille aina kaikenlaista, jotta saisin hinnan mahdollisimman edulliseksi itselleni. Muutenkin mun kaikki kurssit ovat tosi kiinnostavia. Ainoa, jolla on tähän mennessä ollut vaikeuksia, on sellainen ajankohtaisten asioiden keskustelukurssi - keskustelu näet kulkee niin nopeasti, että hitaana hämäläisenä mulla on vaikeaa ehtiä miettiä mitään sanottavaa, ennen kuin ollaan jos siirrytty seuraavaan aiheeseen. Eiköhän sekin siitä. Ei kyllä oikein jaksaisi tehdä koulun eteen mitään, kun koulujuttuihin kuluvan ajan käyttäisi mieluummin hengailuun tai ekskursioihin. Jotenkin ajaudun tähän paikallisten elämänrytmiin, että kukun yöllä hereillä kun jostain täytyy repiä se aika opiskeluunkin.
Ai niin, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tapahtui jotain kummallista: kävelin unissani! Olin noussut ylös sängystä, kävellyt ovelle ja hakannut ovea nyrkeillä huutaen jotain suomeksi, ja sitten mennyt takaisin muistamaan. Kämppikseni huomautti mulle tästä aamulla, ja itseasiassa muistankin nähneeni unta, jossa luulin olevani Shanghaissa ja todella halusin päästä huoneesta ulos. Hakattuani ovea tajusin olevani sittenkin Hong Kongissa ja menin takaisin nukkumaan. Olin aamulla aika järkyttynyt tästä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani muistin, että olen ehkä kävellyt kerran aikaisemminkin unissani Pasilan kämpässä. Silloinkaan en onneksi päässyt ovesta ulos... Etsin netistä tietoa aiheesta. 4% aikuisista kävelee unissaan ja 5% puhuu, ja jotkut myös hätkähtävät kesken unien istualleen pelästyen, mutta kaatuvat saman tien takaisin sänkyyn ja nukahtavat. Teen näitä kaikkia, olen siis poikkeustapaus! No, ilmeisesti jotkut ovat unissaan ajaneet autoa tai harrastaneet seksiä tuntemattomien kanssa tai tappaneet ihmisiä, toivottavasti mun unisekoilut eivät mene ihan niin pitkälle! Ja mikä kaikkein kummallisinta: myös Garrett oli kävellyt unissaan samana yönä kuvitellen olevansa Pekingissä! How random is that???
Tällä viikolla olen ikävöinyt ystäviäni Suomessa todella paljon. Vähän väliä joistain jutuista tulee mieleen, että "tuon haluaisin kertoa Jennille" tai "tuosta Salla tykkäisi tosi paljon", ja vähän aikaa olen surullinen, kun nämä ihmiset ovat niin kaukana. Onneksi nykyisellä tekniikalla on niin helppo pitää yhteyttä. Olen miettinyt, millaista olisi jäädä tänne pysyvästi, kun kaipaan ihmisiä Suomesta niin paljon.
Lauantaina vierailimme Lamma-saarella, jonne pääsee lautalla keskustasta. Tällä söpöllä pikkusaarella näimme kalastajakyliä, banaani- ja meloonipuita ja ihanan vehreää luontoa. Jos asuisin Honkkarissa pysyvästi, haluaisin ehdottomasti asua siellä, sillä elämän rytmi oli verkkainen, tunnelma yhteisöllinen ja saarella asuu paljon muitakin ei-kiinalaisia. Pääsin myös rannalle löhöilemään ja uimaan ja ajattelin, että juuri tällainen elämä on täydellistä. Valitettavasti mun kamerasta oli loppunut akku, joten en voinut ottaa yhtään kuvia. Aion kyllä todellakin palata saarelle vielä uudestaan, sillä emme ehtineet vielä nähdä koko saarta ja paikka oli niin kiva.
Myös tänään sunnuntaina kävimme rannalla, tällä kertaa Clear Water Bayssa. Rannalla varoitettiin, että vedessä on kolibakteeria eikä siellä saa uida, rannalle ei saa tuoda koiria, siellä ei saa pelata pallopelejä... No, koska paikallisetkin rikkoivat joka ikistä näistä säännöistä, päätimme minä ja Amira mennä uimaan joka tapauksessa. Emme kyllä laittaneet päätä veden alle, ettei vahingossa saataisi vettä ja bakteereja suuhun. Nyt toivotaan sitten parasta, ettei paskatauti iske...
Tjaa, pitäisi opiskella, kun mulla on huomenna esitelmä, johon en ole valmistautunut. Mun osuus on kyllä tosi lyhyt, joten riittänee että mietin hypärillä mitä sanon. Pitäisi muutenkin alkaa lukea kurssikirjoja, kun lähden viikon päästä tiistaina Japaniin kuudeksi päiväksi. Palaan sunnuntaina illalla ja maanantaina välitentti johon en ole toistaiseksi lukenut yhtään. Blaah. Japanin jälkeen olen Honkkarissa kolme päivää, kunnes lähdetään torstaina pitkäksi viikonlopuksi Pekingiin. That's the way I like it! Suunnitellaan myös kämppiksenä Abbyn kanssa, että mentäisiin marraskuun alussa neljäksi päiväksi Etelä-Koreaan. Pitäisi vaan ehtiä vertailemaan eri matkoja, että mistä saisimme reissun halvimmalla. Ollaan myös mietitty Amiran kanssa, että jos tenteiltä jää joulukuussa aikaa, voisimme matkustella eteläisessä Kiinassa (esim. Yunnanin maakunnassa tai Guilinissa) ennen kuin äiti, Eero ja Inka tulevat tänne. Onko jostain aistittavissa, että mua on puraissut matkailukärpänen?
Muutama kummallinen juttu:
- Lamman saarella oli erään tien reunassa hiekkalaatikolta näyttävä laudoilla rajattu alue ja vieressä kyltti "dog toilet". Menepä Musti kiltisti tuohon ja tee työtä käskettyä?
- rannalla tänään oli aidattu alue, jonne ei ilmeisesti saanut mennä. No Entry ja No Access -kylttien vieressä oli myös "Anti mosquitos"-kyltti ja iso ruksi hyttysen päällä. Moskiitot eivät saa mennä sille alueelle?
- ruokalassa on tosi hyvää "leivottua" (baked? en tiedä miten sen voisi ilmaista järkevästi suomeksi) riisiä ja spagettia. Aina kun tilaan riisiä, saan spagettia, ja jos tilaan spagettia, saan riisiä. Ruokalassa ei kyllä muutenkaan ikinä tiedä mitä saan, sillä tilatessani kroissantin sain lihapasteijan jne...
- yksi asuntolamme hisseistä sanoo pohjakerroksessa ground floor ja kaikissa muissa kerroksissa top floor. Kiinaksi kerrosten numerot kyllä vaihtuvat...
Tässä vielä kuva huonetoveristani Abbysta:
Äskeiset jutut kirjoitin siis sunnuntaina, mutta netti ei toiminut asuntoloissa syystä x, joten en voinut postata (pahoittelen Finglishiä) tätä ennen kuin maanantaina.
Ah, löysin supermarketista Oreo-keksejä, jotka maistuvat ihan Dominoilta <3
Torstaina vierailin Amiran ja Garrettin kanssa 10000 Buddhan luostarissa, joka oli ihan hulvaton paikka: jokaisella buddhalla oli eri ilme ja suurin osa niistä näytti olevan ihan sekaisin.
Luostarin pihalla oli myös koirapatsas, jossa olisi mielestämme voinut olla vähän vähemmän yksityiskohtia:
Tuli siinä myös pohdittua, miten mä haluan aina lähteä kiipeilemään vuorille niinä kaikkein kuumimpina päivinä.
Luostarista poisuessamme ohitimme kukkulan juurella olevan slummialueen.
Ökyostoskeskuksissa pyöriessä helposti unohtuu, että niitä tosi rikkaita on vain aika pieni osa Hong Kongin väestöstä. Ei sitä tule ajatelleeksi, että yliopistossamme opiskelevienkin on pakko olla keskiluokkaisista tai rikkaista perheistä, kun pelkät opetusmaksut ovat 2500€ per lukukausi. Täällä ei kukaan käy osa-aikatöissä koulun ohella, ja kesäisinkin tehdään yleensä harjoitteluita, joista ei välttämättä saa palkkaa.Olen ihan huipulla neuvottelukurssilla. Joka toinen kerta neuvotellaan jostain asiasta (esim. toinen esittää myyjää ja toinen ostajaa ja neuvotellaan hinnasta) ja joka toinen keskustellaan edellisestä neuvottelusta. Helppoa ja hauskaa. Oon kyl aikamoinen huijari, kun väitän neuvottelukumppaneille aina kaikenlaista, jotta saisin hinnan mahdollisimman edulliseksi itselleni. Muutenkin mun kaikki kurssit ovat tosi kiinnostavia. Ainoa, jolla on tähän mennessä ollut vaikeuksia, on sellainen ajankohtaisten asioiden keskustelukurssi - keskustelu näet kulkee niin nopeasti, että hitaana hämäläisenä mulla on vaikeaa ehtiä miettiä mitään sanottavaa, ennen kuin ollaan jos siirrytty seuraavaan aiheeseen. Eiköhän sekin siitä. Ei kyllä oikein jaksaisi tehdä koulun eteen mitään, kun koulujuttuihin kuluvan ajan käyttäisi mieluummin hengailuun tai ekskursioihin. Jotenkin ajaudun tähän paikallisten elämänrytmiin, että kukun yöllä hereillä kun jostain täytyy repiä se aika opiskeluunkin.
Ai niin, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tapahtui jotain kummallista: kävelin unissani! Olin noussut ylös sängystä, kävellyt ovelle ja hakannut ovea nyrkeillä huutaen jotain suomeksi, ja sitten mennyt takaisin muistamaan. Kämppikseni huomautti mulle tästä aamulla, ja itseasiassa muistankin nähneeni unta, jossa luulin olevani Shanghaissa ja todella halusin päästä huoneesta ulos. Hakattuani ovea tajusin olevani sittenkin Hong Kongissa ja menin takaisin nukkumaan. Olin aamulla aika järkyttynyt tästä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani muistin, että olen ehkä kävellyt kerran aikaisemminkin unissani Pasilan kämpässä. Silloinkaan en onneksi päässyt ovesta ulos... Etsin netistä tietoa aiheesta. 4% aikuisista kävelee unissaan ja 5% puhuu, ja jotkut myös hätkähtävät kesken unien istualleen pelästyen, mutta kaatuvat saman tien takaisin sänkyyn ja nukahtavat. Teen näitä kaikkia, olen siis poikkeustapaus! No, ilmeisesti jotkut ovat unissaan ajaneet autoa tai harrastaneet seksiä tuntemattomien kanssa tai tappaneet ihmisiä, toivottavasti mun unisekoilut eivät mene ihan niin pitkälle! Ja mikä kaikkein kummallisinta: myös Garrett oli kävellyt unissaan samana yönä kuvitellen olevansa Pekingissä! How random is that???
Tällä viikolla olen ikävöinyt ystäviäni Suomessa todella paljon. Vähän väliä joistain jutuista tulee mieleen, että "tuon haluaisin kertoa Jennille" tai "tuosta Salla tykkäisi tosi paljon", ja vähän aikaa olen surullinen, kun nämä ihmiset ovat niin kaukana. Onneksi nykyisellä tekniikalla on niin helppo pitää yhteyttä. Olen miettinyt, millaista olisi jäädä tänne pysyvästi, kun kaipaan ihmisiä Suomesta niin paljon.
Lauantaina vierailimme Lamma-saarella, jonne pääsee lautalla keskustasta. Tällä söpöllä pikkusaarella näimme kalastajakyliä, banaani- ja meloonipuita ja ihanan vehreää luontoa. Jos asuisin Honkkarissa pysyvästi, haluaisin ehdottomasti asua siellä, sillä elämän rytmi oli verkkainen, tunnelma yhteisöllinen ja saarella asuu paljon muitakin ei-kiinalaisia. Pääsin myös rannalle löhöilemään ja uimaan ja ajattelin, että juuri tällainen elämä on täydellistä. Valitettavasti mun kamerasta oli loppunut akku, joten en voinut ottaa yhtään kuvia. Aion kyllä todellakin palata saarelle vielä uudestaan, sillä emme ehtineet vielä nähdä koko saarta ja paikka oli niin kiva.
Myös tänään sunnuntaina kävimme rannalla, tällä kertaa Clear Water Bayssa. Rannalla varoitettiin, että vedessä on kolibakteeria eikä siellä saa uida, rannalle ei saa tuoda koiria, siellä ei saa pelata pallopelejä... No, koska paikallisetkin rikkoivat joka ikistä näistä säännöistä, päätimme minä ja Amira mennä uimaan joka tapauksessa. Emme kyllä laittaneet päätä veden alle, ettei vahingossa saataisi vettä ja bakteereja suuhun. Nyt toivotaan sitten parasta, ettei paskatauti iske...
Tjaa, pitäisi opiskella, kun mulla on huomenna esitelmä, johon en ole valmistautunut. Mun osuus on kyllä tosi lyhyt, joten riittänee että mietin hypärillä mitä sanon. Pitäisi muutenkin alkaa lukea kurssikirjoja, kun lähden viikon päästä tiistaina Japaniin kuudeksi päiväksi. Palaan sunnuntaina illalla ja maanantaina välitentti johon en ole toistaiseksi lukenut yhtään. Blaah. Japanin jälkeen olen Honkkarissa kolme päivää, kunnes lähdetään torstaina pitkäksi viikonlopuksi Pekingiin. That's the way I like it! Suunnitellaan myös kämppiksenä Abbyn kanssa, että mentäisiin marraskuun alussa neljäksi päiväksi Etelä-Koreaan. Pitäisi vaan ehtiä vertailemaan eri matkoja, että mistä saisimme reissun halvimmalla. Ollaan myös mietitty Amiran kanssa, että jos tenteiltä jää joulukuussa aikaa, voisimme matkustella eteläisessä Kiinassa (esim. Yunnanin maakunnassa tai Guilinissa) ennen kuin äiti, Eero ja Inka tulevat tänne. Onko jostain aistittavissa, että mua on puraissut matkailukärpänen?
Muutama kummallinen juttu:
- Lamman saarella oli erään tien reunassa hiekkalaatikolta näyttävä laudoilla rajattu alue ja vieressä kyltti "dog toilet". Menepä Musti kiltisti tuohon ja tee työtä käskettyä?
- rannalla tänään oli aidattu alue, jonne ei ilmeisesti saanut mennä. No Entry ja No Access -kylttien vieressä oli myös "Anti mosquitos"-kyltti ja iso ruksi hyttysen päällä. Moskiitot eivät saa mennä sille alueelle?
- ruokalassa on tosi hyvää "leivottua" (baked? en tiedä miten sen voisi ilmaista järkevästi suomeksi) riisiä ja spagettia. Aina kun tilaan riisiä, saan spagettia, ja jos tilaan spagettia, saan riisiä. Ruokalassa ei kyllä muutenkaan ikinä tiedä mitä saan, sillä tilatessani kroissantin sain lihapasteijan jne...
- yksi asuntolamme hisseistä sanoo pohjakerroksessa ground floor ja kaikissa muissa kerroksissa top floor. Kiinaksi kerrosten numerot kyllä vaihtuvat...
Tässä vielä kuva huonetoveristani Abbysta:
Äskeiset jutut kirjoitin siis sunnuntaina, mutta netti ei toiminut asuntoloissa syystä x, joten en voinut postata (pahoittelen Finglishiä) tätä ennen kuin maanantaina.
Ah, löysin supermarketista Oreo-keksejä, jotka maistuvat ihan Dominoilta <3
2 kommenttia:
Ai eiks teil mummolas ollu lihapullien kans tilliperunalastuja? :DD Olen järettömän kateellinen sulle, kuulostaa reissu nastalta !
- Laura (aka piunu)
Voi luoja mä oon taas kihertäny naurusta täällä sun tekstiä lukiessas :D Aika mahtijuttuja taas olet kokenu siellä. Tuntuu että mä vaan jumitan himassa enkä nää/koe yhtään mitään ku sä mennä hiihtelet pitkin viidakkoja siellä päivästä toiseen!
Lähetä kommentti