Time is running out

Härregyd miten aika rientää! En ole päivittänyt kahteen viikkoon, sillä mulla ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa. Mulla on ollut tentti, pari pistaria, neljä esitelmää ja muutama ryhmätyödeadline, joten kouluun on saanut kulutettua aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Raskasta työtä tasapainottamassa on sitten ollut raskaat huvit: olen käynyt bilettämässä kolme kertaa viikossa ja muutenkin pitää päästä shoppailemaan, patikoimaan jne. Asiahan on nääs niin, että mun aika on melkein lopussa! Vastahan mä tulin tänne. Luennot ovat nyt ohitse ja ensi viikolla mulla on kolme viimeistä tenttiä ma, ke ja pe. Sen jälkeen kampuselämä on mun osalta käytännössä ohi, sillä la-ti vietän Kiinassa toivottavasti Amiran kanssa (sillä loppui passista sivut ja nyt pitää toivoa, että väliaikaisella passilla pääsee kinuskilandiaan...) ja sieltä palattuani äiti, Eero ja Inka ovatkin jo täällä. Ja sitten lähden pois.

Mulla on huomenna tentti, johon en ole alkanut lukea. Luen aamulla ennen tenttiä, jos jaksan. Huomenna on myös yhden ryhmätyön deadline, johon kirjoitin 2,5 sivua omasta osuudestani vaaditun neljän sijaan, mutta en aio tehdä asialle enää mitään, koska 1) henk.koht. ei voisi vähempää kiinnostaa ja 2) inhoan ryhmääni joten en viitsi nähdä vaivaa heidänkään vuokseen. Huomenna on myös mun 8-sivuisen term paperin deadline. Sitä yritän oikeasti kirjoittaa ja on ihan hyvin hallinnassa, mutta koska juuri nyt ei kerta kaikkiaan huvita, kerron mieluummin teille asioista, jotka ovat olleet mulle merkittäviä viime aikoina.

Keskustaviikonloppu

Viime viikolla (vk 48) Amira ja Matt (edellisen poikaystävä) lähtivät viikonlopuksi Vietnamiin ja ystävällisesti luovuttivat mulle asuntonsa avaimet. Asunto sijaitsee Sohossa, niin keskustassa kuin Hong Kongissa vain voi olla. Ah, ei kampusta! Odotin ihanaa rentouttavaa viikonloppua, mutta eihän siinä tietenkään sitten ihan niin käynyt... Perjantaina oli yhdellä klubilla lukukauden päätösbileet, joissa lopulta ehdin olemaan noin tunnin. Tähän tuntiin mahtui aika hyvin aksöniä:

- mun kengästä lähti pohja kokonaan irti -> en voinut kävellä

- hukkasin mun takin (se putosi mun laukusta enkä löytänyt sitä enää)

- mun kämppis joi liikaa, päätyi oksentamaan klubin suihkulähteeseen ja päätyi ambulanssikyydilla sairaalaan. Minä menin mukaan, ja pääsin täyttämään henkilötietopapereita ja vastailemaan poliisien huumekysymyksiin. Kaikki tämä selvin päin, ah.

Näistä syistä päädyin sitten lopulta kuitenkin perjantaina kampukselle yöksi, sillä mun oli pakko vaihtaa kengät. Annoin keskustakämpän avaimet Hafidalle ja tämä sai sitten yksin hengata siellä sen yön.

Lauantaina raahauduin takaisin keskustaan poimimaan avaimet. Nautin Hafidan kanssa rentouttavan brunssin, minkä jälkeen matkasin Chai Waniin, jossa mun oli määrä mennä Marien kanssa patikoimaan. No, lähtö sitten hiukan venähti, sillä ensin olin itse puoli tuntia myöhässä, ja sitten kävi ilmi että Marie oli epähuomiossa mennyt saaren toiseen päähän Wan Chaihin Chai Wanin sijasta. Iltapäivällä kuitenkin pääsimme vihdoin lähtemään, eikä myöhästyminen lopulta ollut ollenkaan huono juttu, sillä pääsimme nauttimaan lumoavan kauniista iltapäiväauringosta ja auringonlaskusta. (Inka, äiti ja Eero: varautukaan kävelyyn sopivilla kengillä, ajattelin viedä teidät tälle patikointiretkelle jos ei sada!)

Patikoinnin jälkeen palasimme keskustaan ja illallisen jälkeen Marie palasi kampukselle ja minä Sohoon. Yö vieraassa kämpässä pilvenpiirtäjän huipulla tuntui vähän kummalliselta ja orvolta, mutta oli oikein kiva saada vähän vaihtelua kampusmajoitukseen (kunnollinen sänky ja oma vessa!) ja nauttia aamupalat, lounaat ja illalliset keskustan ihanissa kuppiloissa.

Patikointi Lantaun saarella

Toissapäivänä torstaina kävin Amiran kanssa patikoimassa Lantaun saarella. Matka oli vain 6,5 kilometriä, mutta se oli aika rankka, sillä kiipesimme lähes 800 metriä korkealle Sunset Peakille ja takaisin. Maisemat olivat epäkirkkaasta säästä huolimatta upeat, ja taas kerran pääsimme näkemään aivan erilaisen puolen Hong Kongista: betonihonkkarin tai viidakkohonkkarin sijasta täällä luonto oli korua, kivistä ja puutonta - olimme näet puurajan yläpuolella. Vietimme retkellä lähes koko päivän, sillä oli pakko välillä istua alas ja vain tuijottaa sitä kauneutta.

Muita pohdintoja

Kuten on varmaan aika tavallista, olen alkanut viihtymään sitä paremmin mitä kauemmin olen täällä ollut. Olen nauttinut tosi paljon ihan perus hengauksesta asuntolassa kavereiden kanssa. Yksi uusi tuttavuus on myös aiheuttanut sydämentykytyksiä, kuten mun LJ:tä lukevat tai mesessä juoruilijat ovat saattaneet huomata. :D Kaiken kaikkiaan viime viikkoina mun on vaan ollut tosi hyvä olla. Erityisesti patikointireissuilla kun on saanut sulautua yhteen luonnon kanssa ja hämmästellen ihailla tätä kauneutta, olen ollut puhtaan onnellinen.


Olen muuten huomannut joitakin kummia muutoksia elintavoissani. Muutokset itsessään eivät ehkä ole kummallisia, vaan se, että ne ovat tapahtuneet Kiinassa:

- olen alkanut aina juoda viiniä ravintolaillallisilla

- olen alkanut juoda kahvia (tällä viikolla olen luultavasti kumonnut kurkkuuni useamman kupillisen kuin koko tähänastisen elämäni aikana)
- olen täysin koukkuuntunut kasviksiin ja hedelmiin ja syön joka päivä sen tavoitteellisen viisi annosta, usein enemmän

- harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa (sali, lenkkeily, jumpat, patikoinnit, ...) ja tekisi mieli enemmänkin

- täällä kun tuo ilmasto on huomattavasti mukavampi kuin Suomessa, ulkoilen todella paljon mieluummin. Suomessa kun en taida olla kovin tunnettu patikointi- ja pyöräilyharrastuksistani...

Perjantaina oli muuten bileet, joissa oli teemana venetsialaiset karnevaalit:


Eilen matkasin synttäripäiväni (apua, oon vanha kääpä/lehmänketale/neekerimummo jne) kunniaksi Kiinan puolelle Shenzheniin, joka on Honkkarin naapurikaupunki. Vierailimme Queen's Spa -kylpylässä, mikä oli kyllä yksi Aasian-vierailuni oudoimpia kokemuksia. Koko viisituntisen vierailuni aikana olin joku Nackefrosch tai pukeutunut pinkkiin pyjamaan (kyllä, myös ravintolassa), siellä oli varmaan miljoona työntekijää, hierontaan (joka oli melkoisen intense kuten eräs toinen koulumme vaihtari diplomaattisesti kuvaili... happy ending olisi melko varmasti ollut saatavilla jos olisimme pyytäneet) mennessä saimme kuvamenusta valita näteimmän typykän hierojaksemme, kahvia/jätskiä/hedelmiä sai kitata mielin määrin ilmaiseksi... Mun on vaikea kuvailla, mikä siellä juuri oli niin kummaa, mutta paikka oli totaalisen hullu ja välillä tunsimme olomme aika epämukaviksi. Tätä kirjoittaessani en pysty kääntämään päätäni kun mun hartiat, kaula ja niskat ovat kiinalaisesta hieronnasta niin kipeinä (ihmettelen ettei vielä näy mustelmia)... Mutta toisaalta höyryhuone oli erittäin kiva, ja olin todella saamani jalkahoidon tarpeessa. Mielenkiintoinen reissu noin kuriositeettina, mutta ei kiitos uudestaan...
Palasimme Shenzhenistä samana iltana takaisin. Meillä molemmilla oli jostain syystä ongelmia päästä rajaselvityksestä läpi, en tiedä miksi mutta passintarkastajat suhtautuivat todella epäileväisesti meidän opiskelijaviisumeihin (vaikka Hafidalla on Hong Kongin henkilökorttikin) ja piinasivat meitä loputtomilla kysymyksillä. Lopulta pääsimme kuitenkin kummatkin läpi. Kävimme keskustassa herkulliselle italialaisillalliselle ja painuimme lusmuina kampukselle nukkumaan.

Tuntuu ihan uskomattomalta, että mulla on enää 8 päivää jäljellä Hong Kongissa. Aika on mennyt todella nopeasti. Tuntuu tosi surulliselta lähteä, koska olen kuitenkin kotiutunut tänne, mutta en ole ollenkaan varma, että tulen tänne koskaan takaisin. Muutaman ihmisen hyvästeleminen ei myöskään houkuta. Toivon, että tapaamme vielä... Vaihto on myös ollut ihan mahtava kokemus, ja harmittaa, että se on kohta ohi. Näitä juttuja kun ei samalla tavalla koe missään muissa olosuhteissa.

Mua ei huvita yhtään palata kouluun ja arkeen, eikä myöskään Suomen kylmään ja pimeyteen. Se kuitenkin ilahduttaa, että näen mun rakkaat ihmiset taas.<3>

Koska loppuaika tulee olemaan tosi kiireistä, voi hyvin olla, etten enää ole Honkkarissa, kun päivitän seuraavan kerran. Sitä odotellessa...